Tutkittuja taideromaaneja
Romaanien kirjoittaminen – ihana tekosyy tutkia!
Taideromaanieni lähtökohtana on ollut usein uteliaisuus, halu saada tietää enemmän jostakin kokemuksesta, ilmiöstä, ammatista, paikasta tai yhteisöstä. Tutkimalla oppii uutta ja tarina kytkeytyy yhä vahvemmin todellisuuteen. Jos jokin löytämäni yksityiskohta tai näkökulma on tuore ja kiinnostava minulle, uskon, että se voi olla sitä myös lukijalle.
Ilman fiktiivisiä elementtejä – henkilöitä, tapahtumia – kaikki jäisi toisaalta pelkäksi teoriaksi. Tarina vapauttaa kulkemaan teoksen maailmassa mihin vain, ja siihen eläytyminen muuttaa tiedon kirjailijan ja lukijan kokemukseksi.
Vastuulliset (Tammi 2022)
”He olivat täällä elossa. He olivat elossa ja jotkut muut olivat kuolleet.”
Piinaavan kaunis romaani syyllisyydestä, valinnoista ja ihmisistä, jotka uhraavat itsensä kannatellakseen toisia, korjatakseen muiden tekemät virheet.
On kesä. Lennin perhe muuttaa pohjoiseen tehdaskaupunkiin, taloon, jonka synkän historian kaikki tuntevat. Elämän on tarkoitus muuttua paremmaksi, mutta voiko ihminen todella kotiutua muiden kavahtamaan paikkaan? Niina vuokraa asunnon korkealta tornitalosta. Siellä hän tuntee olevansa pitkästä aikaa suojassa, niin omalta lapseltaan kuin vieraaksi muuttuneelta elämältään.
Pauliina Vanhatalon Vastuulliset kuvaa tarkkanäköisesti sitä, mitä tapahtuu, kun pahimmat pelot käyvät toteen. Mestarillisen eleetön ja vivahteikas kerronta saa lukemaan romaania kuin itse elämää.
Tuulesta temmattu elämä (Tammi 2019)
Parhaat esitykset tapahtuvat näyttämön ulkopuolella.
Hienovireinen romaani nähdyksi tulemisen tarpeesta ja elämän sattumanvaraisuudesta.
Ilmo kasvaa teatterisuvussa, jossa naiset uppoutuvat rooleihinsa ja miehet vaietaan olemattomiin. Titi elää lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä, yhteisössä jonka varmuuteen olisi hyvä nojata, jos väärät kysymykset vain jättäisivät rauhaan.
Kun Ilmo ja Titi kohtaavat nuorina aikuisina, syntyy odottamaton yhteys. Heitä kuljettavat tuulet ovat kuitenkin virinneet kauan sitten. Ovatko ne keränneet jo liikaa voimaa?
Tuulesta temmattu elämä tutkii tarkkanäköisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Korkeat pyrkimykset vetävät ihmistä puoleensa, mutta niiden tavoittelusta maksaa joskus kovan hinnan.
"Tarkkanäköisyys on huikeaa. Omalla tavallaan heitteille jätettyjen henkilöiden kipuilu hyväksytyksi tai edes nähdyksi tulemisen puolesta on aitoa ja koskettavaa." Mari Viertola, Turun Sanomat
"Lahkolaisuuden todellisuus ja teatterin todellisuus rinnastuvat Pauliina Vanhatalon romaanissa" Helena Ruuska, Helsingin Sanomat
"Minun makuuni sopii Vanhatalon psykologinen syväkatse henkilöihin, poraus heidän ajatteluunsa ja ihmissuhteisiinsa. Syynä on kuvausotteen selittelemättömyys: oleellisia tilanteita seurataan ja silti lukijalle jää pääteltävää pinnanalaisesta. Siellä piilevät ihmisolemuksen umpisolmut.Umpisolmut ovat myös näyttelijöiden työn perusta. Tai voisi sen näinkin sanoa: tahto kadota itseltään ja olla samalla silloin tosi, toinen." Tuijata-kulttuuriblogi
https://www.tammi.fi/kirja/pauliina-vanhatalo/tuulesta-temmattu-elama/9789520404956
Pitkä valotusaika (Tammi 2015)
Pitkä valotusaika on Runeberg-kirjaillisuuspalkintoehdokkaaksi noussut romaani ulkopuolisuudesta ja taiteilijakutsumuksesta, siitä mitä vuodet ja arki tekevät intohimolle.
Eletään 60-lukua Oulussa. Aarni on päättänyt koulunsa eikä tiedä mitä elämältä haluaa – tai haluaako ylipäänsä mitään. Maailmalla kun tuntuu olevan kovin vähän tarjottavaa hänenlaiselleen isättömälle pojalle, yhtä hyvin sen voisi räjäyttää taivaan tuuliin.
Äiti kuitenkin saa pakotettua Aarnin töihin Enni-tädin valokuvausliikkeeseen, ja kun Aarnin käyttöön annetaan kamera, hänen eteensä avautuvat täysin uudenlaiset näkymät. Ensimmäistä kertaa elämä tuntuu olevan hallittavissa, ainakin sen hetken kun kameran suljin raksahtaa.
"Rikkinäinen nuoruus saa suunnan kun Aarni tutustuu valokuvaukseen mutta menneisyydestä ei kokonaan pääse eroon, traumat voivat elää hiljaisina vuosikymmeniä, kunnes ne muuttavat elämän arkea. Kerronta on luontevaa ja tarkkaa. Valokuvauksesta tulee mailmassaolon merkityksellinen metafora." Runeberg-kirjallisuuspalkinnon valintaraati
"Vanhatalon romaani näyttää, että itsetuntoon tullut murtuma ei koskaan kokonaan parane vaan heijastuu tavalla tai toisella ihmissuhteisiin ja valintoihin. Mutta myös se tulee esiin, että tuonkin haavan kanssa voi elää ihan hyvän elämän." Anni Valtonen, Helsingin Sanomat 10.9.2015
"Pitkä valotusaika heijastaa lokakuun aamukirkasta, syksyn taittamaa valoa. Alkavan päivän aikaisia hetkiä, jolloin maailma on pusertunut kuulaan viileäksi ja saa ovesta ulos astuvan ihmisen muistamaan, että hengittäminen on olennaista. Se on romaani, joka menee suoraan esteettiseen nautintokeskukseen." Reader, why did I marry him? -kirjablogi
"Pitkä valotusaika on yksi kirjasyksyni valopilkuista. Romaanin kerronta on varmaa, levollista ja avaraa sekä oululainen murre muhevaa. Haikeana jätän Aarnin seuran. Onneksi voin palata kuviin, joita hänestä ja hänen tuotannostaan mieleeni valottui." Tuijata-kirjablogi
"Kekseliäs kuvaotoksittain vaihteleva Aarnin vaiheiden tarkastelu on onnistunut rakenneratkaisu ja pitää hyvin yllä romaanin jännitettä. Vanhatalon metaforat tulitikkupojasta valokuvaukseen toimivat hienosti tunnelman ja ajatusten herättäjinä. Pauliina Vanhatalon romaanit ovat aina olleet perusteellisesti pohjustettuja ja teknisesti hallittuja, mutta Pitkä valotusaika vakuuttaa myös tunnetasolla. Aarni ja Ilse ovat tosia, herättävät ymmärtämystä ja houkuttelevat myötäelämään." Raija Hakala, Raijan kirjareppu 19.10.2015
"Pitkä valotusaika on ensimmäinen Vanhatalolta lukemani kirja. En tiedä, miksi olen sivuuttanut hänen aiemmat teoksensa. Tämän uutukaisen perusteella voisin hyvinkin ajatella, että Vanhatalosta voisi tulla minulle Riikka Pulkkisen ja Helmi Kekkosen kaltainen kirjailija; sellainen, jonka kanssa tunnen olevani kotona, jonka kirjoja aina odotan ja joihin palaan. Vähän kuin ystävä." Täysien sivujen nautinto
"Pauliina Vanhatalon kirjat ovat niin syvällisiä, ettei ole mikään ihme, että hän välillä lataa akkujaan kirjoittamalla chick lit -kirjallisuutta Veera Vaahteran nimellä. Minun lukujonossani Vanhatalo pääsee vip-vieraana muiden yöpöydällä jonottavien kirjojen ohi. Taas koin oppineeni ihmisyydestä tämän teoksen luettuani." Kirjanen-blogi
"Tarina on kaunis, se koskettaa, se jättää ilmavan mutta samalla hiukan haikean olon. Nautinnollinen lukukokemus." Hemulin kirjahylly
"Ehkä vuoden paras kotimainen romaani. Tuntuu kuin kirja olisi yritys näyttää toteen, että tuhat sanaa kertoo enemmän kuin yksi kuva." Lukupino
Korvaamaton (Tammi 2012)
Mikä on irtileikkautuneen sormen hinta? Entä ihmiselämän? Voiko itsesyytöksillä herättää pienen Helmi-vauvan takaisin eloon? Miksi kokenut tuomari ottaa vastaan käräjäoikeuden äitiyslomasijaisuuden?
Aamu, avomiehensä ja tämän lapset taakseen jättänyt nainen, ei aio tehdä tunnustuksia työtovereilleen. Työ on paras lääke, hän ajattelee ja alkaa selvittää pöydälle kertyneitä oikeustapauksia. Aamu uppoutuu tavallisten ihmisten kohtaloihin oikeuskoneiston rattaissa, mutta työtä häiritsevät vaikeat kysymykset. Oikeussalin tapahtumat muuttuvat Aamun mielessä julmaksi peliksi. Liian selvästi paljastuu, että tuomio määrää perustelut eikä toisin päin. Aamu ei aio päästää itseään niin helpolla.
Lopulta tulee romahdus, joka joko kaataa tai pakottaa takaisin elämään. Romaani leikkaa terävästi toisiinsa lainkäytön sudenkuopat, uusperheen arjen kipukohdat ja äidiksi kasvamisen vaikeuden. Romaani koskettaa mutta ei masenna. Jokaisessa on rakkautta.
"Vanhatalo hallitsee romaanin rakenteen. Työelämän paineet limittyvät henkilökohtaiseen. Alun vihje lapsesta, joka ei saanut elää, aukeaa vähitellen koko musertavuudessaan. Kieli on latautunutta. Sanat kantavat päähenkilön epäröinnin ja epätoivon painon. Korvaamaton on vakuuttava lukukokemus." - Sirpa Pääkkönen, Helsingin Sanomat 7.2.2012
"Pauliina Vanhatalon neljäs romaani kasvaa vaikuttavasti. Se ilmentää uusperheen ongelmat, oikeussalin työpaineet ja Aamun henkilökohtaisen murheen aidosti ja perustellusti. Kirjailija ansaitsee erityisen tunnustuksen työympäristön asiantuntevasta kuvauksesta." - Anelma Järvenpää-Summanen, Maaseudun Tulevaisuus 28/3/2012
"Vanhatalo taitaa erilaisten työympäristöjen kuvaamisen." - Juho Hakkarainen, Kalevala 8/3/2012
"Pauliina Vanhatalo käsittelee Korvaamattomassa, neljännessä romaanissaan, tärkeitä asioita. Kerronta on tarkkanäköistä." - Eija Komu, Keskisuomalainen 10/2/2012
"Vanhatalo kirjoittaa kurinalaisesti eikä luiskahda hetkeksikään laskelmoituun tunnelmointiin." - Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 9/2/2012
"Vanhatalo ei hukuta lukijaa murheeseen vaan kertoo tarinaa hillitysti." - TS, Gloria 2012/Toukokuu
"Inhimillinen, koskettava ja sujuva teos kotimaisen perhe- ja työelämä kuvauksen ystäville." - kirjaintenvirrassa.blogspot.com 9.3.2012
Aiemmat romaanit: