Omaelämäkerralliset teokset
Kirjoittamista kädet sidottuina
Teokset Keskivaikea vuosi, Toinen elämä ja Tuntemani maailma rakentavat omaelämäkerrallisen trilogiani. Luovuin kuvittelemisesta ja keksimisestä, katsoin lähelle ja kirjoitin siitä, minkä näin ja koin. Teosten kirjoitusprosessit olivat vapauttavia, kaoottisia, ihania, kamalia, opettavaisia. Kun ei voi suunnitella, ei kannata suunnitella – todellisuus tietää aina parhaiten.
Tuntemani maailma
(Kustantamo S&S, 2021)
Jotta ihminen voi elää maailmassa, hänen täytyy oppia piirtämään sen rajat.
Kirjailijan kuuluu ymmärtää omia tunteitaan ja eläytyä toisten, todellisten tai kuviteltujen, ihmisten kokemuksiin. Mutta mitä enemmän tunteita on, sitä nopeammin niihin myös väsyy. Kun muuttuva maailma ja yhä huolestuttavammiksi käyvät uutiset työntyvät ihon alle, tunteita on jo yksinkertaisesti liikaa. Ei kai voi olla kansalaisvelvollisuus viedä itseään toistuvasti jaksamisen äärirajoille tai kantaa koko ajan sisällään toisten kärsimystä? Täytyy kai olla muitakin tapoja elää?
Kirjailija alkaa käydä terapiassa ja tilaa potilasasiakirjat varhaisvuosiltaan. Hän työntää päänsä kylmällä vedellä täytettyyn pullataikinakulhoon. Hän tutkii psykopaatteja, noita populaarikulttuurin sydämettömiä hirviöitä, jotka ovat todellisuudessa usein jotakin muuta. Miksi itse asiassa pidämme empatiaa niin suuressa arvossa?
Tuntemani maailma päättää Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian. Ajatuksia herättävä teos tutkii ihmisen osaa ilmastokriisin ja pandemian keskellä.
"Minä, maailmassa", Helsingin Sanomat 6.3.2021
Kirjalliset ystävät: Pauliina Vanhatalo ja oman elämän tarinallistaminen
Taru Torikan Pieni karanteenikirjakerho: Tuntemani maailma
"Tuntemani maailma on Vanhatalon omakohtaisen, pohdiskelevan trilogian kolmas osa. Kirja toimii itsenäisenä teoksena, mutta herättää kiinnostuksen tarttua aiempiin masennusta ja keski-ikää käsitteleviin osiin. Vanhatalo kirjoittaa herkän ihmisen dilemmasta ja omien rajojen tarpeesta kirkkaasti ja samastuttavasti."
Salla Stotesbury, Me Naiset
"Pauliina Vanhatalo kääntää sielunsa nurin samoin kuin kahdessa edellisessäkin osassa. Kirja on välillä hämmentävä, jopa hieman pelottava, mutta ainutlaatuinen kuvaus yhden naisen tunnoista."
Eija Huusari, Eeva
"Pauliina Vanhatalo on tarkan, havainnoivan ja kuivakasti itseironisenkin tekstin mestari. Ilmaisu on kirkasta ja kiinnostavaa. Hän onnistuu käsittelemään aiheitaan yhtä aikaa tiiviisti ja ilmavasti eli tutkii asioita lähietäisyydeltä mutta samalla antaa niiden avautua omalla painollaan, selittämättä. Ajateltavaa jää siis lukijallekin."
Marika Riikonen, Hämeen Sanomat
Tuntemani maailma oli merkillinen lukukokemus. Se iski suurimmilta osin kuin suoraan suoneen, vaikkei itselleni koskaan olekaan tullut mieleen kadehtia psykopaatteja. Mutta ylenmääräinen herkkyys ei minustakaan ole mikään suuri elämän lahja, vaan tekee olemisesta kipeää ja vaikeaa. Mutta tietenkään en ole osannut sanoittaa näitä ajatuksiani yhtä taitavasti kuin Pauliina Vanhatalo. Joten kiitos tästä kirjasta kirjailijalle ja kustantajalle.
Tuija, Kirjavinkit
Toinen elämä
Muistiinpanoja
(Kustantamo S&S, 2018)
Millaista on eläää nuoruuden ja vanhuuden välissä?
Kun ihminen on nuori, hän luo valinnoillaan tarinaa itsestään. Kuka olen? Mitä tahdon? Mihin kuulun? Suurista ratkaisuista rakentuvat Elämän suuren kertomuksen koukuttavat käänteet, kunnes valinnat on tehty ja ote tarinasta kirpoaa.
Sen pituinen se.
Mitä tapahtuu, kun kertomus päättyy?
Silloin alkaa toinen elämä.
Nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei tunnu enää olevan tilaa tai käyttöä mutta mitä niillä sitten tekisi? Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? Kuinka löytää olemassaololle suunta ja hahmo arjen rutiinien ja loputtoman toiston keskellä? Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta?
http://kustantamo.sets.fi/kirja/toinen-elama/
"Aina joskus käsiin sattuu kirja, jonka lukeminen on yhtä huudahtelua. Tämän tästä tekisi mieli laskea kirja käsistä ja jutella tai kirjoittaa siitä, vähintään napata lauseista kuvia Facebookiin. Just noin! Just niin! Tuollaista se just on!Monet näistä romaaneista on kirjoittanut norjalainen perheenisä, mutta viimeisin tällainen kirja oli Pauliina Vanhatalon keväällä ilmestynyt Toinen elämä. Se on tarkka ja tunnistettava kuvaus perheellisen nelikymppisyydestä, elämänvaiheesta, joka on niin täynnä toistoja, yhtä ja samaa, ettei se tahdo jäsentyä vetäväksi luvuksi tarinaan omasta elämästä. Ensimmäinen elämä on hankkimista ja kartuttamista, eteenpäin menemistä. Toinen elämä alkaa kun vastaukset on lukittu, Vanhatalo kirjoittaa. Toinen elämä eletään seurausten ja vaikutusten kanssa. Tavalla tai toisella, sillä sanaparilla on kaksi merkitystä. Nelikymppisenä kun on vielä aikaa aloittaa kokonaan toinen elämä. Jättää toistot ja entinen osaksi ensimmäistä elämää." Niklas Thesslund, Image
"Tämä on tavallisen ihmisen puhetta, ja juuri siinä on Vanhatalon tekstin voima. Hän ei yritä kikkailla huolenaiheitaan kirjallisiin sfääreihin vaan luottaa lujaan peruskieleen, vilpittömyyteen ja siihen, että kansien väliin ei pääse mitään turhaa. Resepti toimii. Toinen elämä vetää kuin paraskin juoniromaani." Juhani Karila, Helsingin Sanomat
"Ehkä onnen laulut ovatkin vaivihkaisia lauluja, sillä jos ne eivät olisi, ne olisivat sietämättömiä, yhteislauluja Skansenilta. Niitä ei edes kuule, jos ei osaa kuunnella." Juha Itkonen, Image
"Vanhatalo todistaa, että yksityinen tavallisuus on kiinnostavaa ainakin silloin, kun se esitetään näin kaunokirjallisuusomaisesti. Välillä teksti taittuu aforistisiksi ajatelmiksi, paljaimmillaan kuin koskettaviksi runosäkeiksi" Tuijata-blogi
"Vanhatalon tiivis, mietiskelevä tyyli on sellaista, mitä olen nyt näissä oman keski-ikäni ruuhkavuosissa kipeästi tarvinnut: tuntoja, joista saa helposti kiinni; hetkiä, joissa kirjailijan oma itsereflektio kasvaa lukijan itsepohdinnoiksi. Millainen minä olen, miten elämäni rakentuu, missä ovat tavallisuuden minun tavallisuuteni kipu- ja onnenhetket?
Ne ovat Vanhatalon kirjassa, minun elämässäni, siellä ja täällä."
Lumiomena -Blogi
"Vanhatalo kysyy myös, voiko tavallisuus olla kiinnostavaa - voiko siitä kirjoittaa? Kyllä voi. Vanhatalo tekee sen - ja tekee sen kiinnostavasti! Ainakin juuri tällaiselle keski-ikäisen kysymyksiä pohdiskelevalle tämä teos on aarre.
Lämmin kiitos Pauliina Vanhatalolle että kirjoitit tämän kirjan!"
Kirjojen kauneudesta -blogi
"On terapeuttista lukea esimerkiksi kirjailijan kuvauksia toiseuden tunteesta ja siitä, että toisinaan ihminen menettää sellaistakin, mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Ja yllättäen se tavallinen onkin ihan äärimmäisen kaunista ja kiinnostavaa, juonen kanssa tai ilman. Alkuvuoden kirjoista yksi puhuttelevimpia!"
Kirjavinkit
"Oivaltava ja sympaattinen kirja on suositeltavaa ja helppoa luettavaa kaikille vanhenemisen kanssa kipuileville."
Matilda Katajamäki, Anna-lehti
"Omaelämäkerrallisella teoksellaan Vanhatalo osoitti, että tavallisen elämän kehyksiin voi maalata koskettavasti ja ajatuksia herättävästi."
Sami Korkala, Suomenmaa
"Vanhatalo kuvailee keski-ikäisen perheenäidin arkea ja ajatuksia tavalla, joka tekee tavallisuudesta kiinnostavaa. Kirja on viisaampi kuin mitkään maailman elämäntaito-oppaat."
Susanna Laari, Me naiset
Keskivaikea vuosi
Muistiinpanoja masennuksesta
(Kustantamo S&S, 2016)
Keskivaikea vuosi seuraa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Paljon on tapahtunut jo ennen psykiatrin vastaanotolle astumista. Entinen yhdeksän laudaturin ylioppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia. Usko omien unelmien toteutumiseen on alkanut horjua, ja äitiys on osoittautunut introvertille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Joka vuosi saapuu kaamos, talven pimeyden käynnistämä kamppailu elämänhalun ja -haluttomuuden välillä.
Pureeko lääkitys maailmantuskaan, onko kirjoittamisesta terapiaksi, auttaako jos hankkii koiranpennun Tehoaako meditaatio, jos Facebook on samalla auki? Voiko rakkaudessa epäonnistua? Mitä on lupa katua?
Keskivaikea vuosi on masennuskirja, joka ei masenna. Avoin ja kaunis kertomus ihmisestä, joka solmii sovintoa elämänsä kanssa.
http://kustantamo.sets.fi/kirjat/keskivaikea-vuosi/
"Keskivaikea vuosi ei ole synkkä tai masentava kirja, ja alkuun jopa ihmettelin, miten voi olla niin nautittavaa lukea kirjaa masennuksesta. Selitys on yksinkertainen, Pauliina Vanhatalo on erinomainen kirjoittaja, hänen tekstinsä on kirkasta ja sopiva määrä itseironiaa estää kirjan aiheen kääntymisen itseään vastaan. Kirjaa voikin suositella vaikkapa kaikille liian tunnollisesti äidin rooliodotuksiin suhtautuville pienten lasten äideille." Kirsin Book Club
"Tämä on kerta kaikkiaan ihana kirja. Niin rohkea ja rehellinen. Tarpeellinen ja tervetullut. Ja myös niin hersyttelevän lämmin, sellainen oikeasti ihmisen ja elämän tuntuinen." Kirjojen kamari
"Koskettavinta kirjassa on oppi omasta itsestä. Kirjoittaja pohtii paljon sitä, mitä masennuksen hellittäessä on edes lupa odottaa: mikä siis on omaa itseä, omaa introverttiutta tai temperamenttia, mikä taas sairauden luomaa väliaikaista estettä. Erityisen liikuttavaksi koen Vanhatalon tekstissä rakastavan parisuhteen ja ristiriitaisen äitiyden, jotka nivoutuvat tarinaan lohtuna, toivona ja turvasatamana läpi vaikeiden aikojen." Maaret Kallion kirjaperjantai
"Vaikka masennuksesta on kirjoitettu paljon, Keskivaikea vuosi vaikuttaa vastaanotosta päätellen tervetulleelta. Se ei ole tavanmukainen opettavainen ohjekirja, vaan uskottavasti dokumentoitu esimerkkitapaus, jota lukee mielellään myös kirjallisista syistä. Kirjasta voivat löytää itseään tai läheistään hyvinkin erilaiset ihmiset, eivät vain depressiosta kärsivät tai kärsineet. Kirjailija etsii masennuksensa syitä kahdelta elämänalueelta: työstä ja äitiydestä." Raija Hakala, Aamulehti
"Erityisesti introversio ja siihen kytkeytyvä oman tilan tarve tulevat esille kiinnostavalla tavalla. Kiiltokuvajulkisuuden keskellä tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta, että joku kertoo olemisestaan ja elämisestään rehellisesti, varjoja kaihtamatta. Ja vaikka tarinassa on varjoja, on siinä myös valoa. Ihailen ja kiitän kirjailijan rohkeutta: Keskivaikea vuosi on tärkeä kirja." Kirjakaapin kummitus
"Pauliina Vanhatalon kirja Pitkä valotusaika oli minulle sykähdyttävä lukukokemus. Keskivaikea vuosi kosketti toisella tapaa, mutta syvemmin. Lukijana sain olla jakamaassa hyvin henkilökohtaisia ajatuksia äitiydestä ja oman tilan ottamisen välttämättömyydestä ja nyökyttelin mielessäni: juuri noin, miten hienosti sanoitettu. Luin tätä kirjaa myös introvertin luonteen kauniina puolustuspuheena, joka avaa ihmisten erilaisuuden rikkautta." Kirjavinkit
"Siinä missä Anja Snellmanin Antautuminen tarjosi ymmärtäjän erityisherkkyyteen, tekee Vanhatalo nyt saman masennukselle." Rakkaudesta kirjoihin -blogi
"Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole pelkästään raskasta luettavaa, vaan monesti sain myös hyvät naurut, kun Vanhatalo osasi sanoa niin osuvasti ja hauskasti jonkin asian, josta itsellänikin on kokemusta – tai myös josta ei ole kokemusta." Syksyn lehtiä-blogi
"Välttelin tätä lainakirjapinon kirjaa. Epäilin, että alakuloon taipuvaisena masennuskuvaus käy liian raskaaksi. Sitten sisuunnuin: tunteita kohti vain. En kadu. Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi (S&S 2016) yllätti ja ilahdutti." Tuijata-kulttuuriblogi
"Silti: vaikka Keskivaikea vuosi kuvaa rankkaa ja synkkien ajatusten täyttämää vuoden jaksoa, erittäin vahvana sivuilta huokuu myös myönteistä: perheen keskinäistä tukea, rakkautta, välittämistä, joustamista, venymistä. Itse koin kirjan voimaannuttavana vertaistukena, ja kuvittelisin että myös vähemmän kirjallinen introvertti saisi siitä paljon irti. Ekstrovertimmille lukijoille kirja saattaisi olla hyvinkin opettavaista luettavaa." Yrttimaan aikakirja
"Vanhatalolla on taito kirjoittaa lämpimästi, hauskasti ja mukavan arkisestikin niin, että jopa perheen suurtyömaa, vanha talo, piirtäytyi sinnikkäästi mieleeni romantisoituneena taitelijakotona, vaikka Vanhatalo varsin selkeästi kuvaa sen, mikä loppumaton suo talon ylläpidossa oli (/on)! Lähteneekö kirjailijan kynänkärjestä kuitenkin niin kauniita kiemuroita, kaunoa, sulosointuja, jotka kulkeutuvat minulle lukijana, vaikka tarina onkin välillä harmillista luettavaa? Kannattaa lukea." Kirjapolkuni-blogi
"Keskivaikea vuosi on aiheeltaan niin tärkeä ja rehellisydessään niin rohkea, että siitä kirjoittaessa tulee helposti puhuneeksi vain sisällöstä ja unohtaa luonnehtia lukukokemusta ja kaikkea sellaista, miksi ja miten masennusmuistiinpanot ovat jäsentneet kirjaksi. Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole ole raskas lukea, pikemminkin luin sitä kuin maaliskuisen valon läpi, kiinnitäen huomiota kaikkeen kauniiseen ja elämänjanoiseen, mitä sivuilla oli. Ajatellaan nyt vaikka sitäkin, että jo synkän vuoden aikana alkoi kehkeytyä romaani, josta me lukijat saimme nauttia nimellä Pitkä valotusaika. Ajatellaan sitä, miten kirjoittaminen, rakkaus ja kevät kantavat." Sinisen linnan kirjasto
"Jos saisin jakaa Kiitos kirjasta -mitalin antaisin sen Pauliina Vanhatalolle." Reader, why did I marry him? -blogi