Omaelämäkerralliset teokset

Toinen elämä

Muistiinpanoja

(Kustantamo S&S, 2018)

 

Millaista on eläää nuoruuden ja vanhuuden välissä?

 

Kun ihminen on nuori, hän luo valinnoillaan tarinaa itsestään. Kuka olen? Mitä tahdon? Mihin kuulun? Suurista ratkaisuista rakentuvat Elämän suuren kertomuksen koukuttavat käänteet, kunnes valinnat on tehty ja ote tarinasta kirpoaa.

 

Sen pituinen se.
Mitä tapahtuu, kun kertomus päättyy?
Silloin alkaa toinen elämä.

 

Nuoruuden päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveille ei tunnu enää olevan tilaa tai käyttöä mutta mitä niillä sitten tekisi? Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? Kuinka löytää olemassaololle suunta ja hahmo arjen rutiinien ja loputtoman toiston keskellä? Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta?

http://kustantamo.sets.fi/kirja/toinen-elama/

Vanhatalo todistaa, että yksityinen tavallisuus on kiinnostavaa ainakin silloin, kun se esitetään näin kaunokirjallisuusomaisesti. Välillä teksti taittuu aforistisiksi ajatelmiksi, paljaimmillaan kuin koskettaviksi runosäkeiksi.
Tuijata-blogi

 

Arvostan ja ihailen Vanhatalon autobiografista otetta. Usein omaelämäkerralliset teokset käsittelevät mennyttä aikaa, peilaavat sitä, mikä on jo takana. Vanhatalo kirjoittaa liki reaaliaikaista tilannetta ja paljastaa erittäin paljon myös parisuhteensa kipukohtia. 
Assyoriologin lifestyle-blogi

 

Vanhatalon tiivis, mietiskelevä tyyli on sellaista, mitä olen nyt näissä oman keski-ikäni ruuhkavuosissa kipeästi tarvinnut: tuntoja, joista saa helposti kiinni; hetkiä, joissa kirjailijan oma itsereflektio kasvaa lukijan itsepohdinnoiksi. Millainen minä olen, miten elämäni rakentuu, missä ovat tavallisuuden  minun tavallisuuteni  kipu- ja onnenhetket?
Ne ovat Vanhatalon kirjassa, minun elämässäni, siellä ja täällä.
Lumiomena -Blogi

 

Vanhatalo kysyy myös, voiko tavallisuus olla kiinnostavaa - voiko siitä kirjoittaa? Kyllä voi. Vanhatalo tekee sen - ja tekee sen kiinnostavasti! Ainakin juuri tällaiselle keski-ikäisen kysymyksiä pohdiskelevalle tämä teos on aarre.
Lämmin kiitos Pauliina Vanhatalolle että kirjoitit tämän kirjan!
Kirjojen kauneudesta -blogi

Tämä on tavallisen ihmisen puhetta, ja juuri siinä on Vanhatalon tekstin voima. Hän ei yritä kikkailla huolenaiheitaan kirjallisiin sfääreihin vaan luottaa lujaan peruskieleen, vilpittömyyteen ja siihen, että kansien väliin ei pääse mitään turhaa. Resepti toimii. Toinen elämä vetää kuin paraskin juoniromaani.
Juhani Karila, Helsingin Sanomat

 

On terapeuttista lukea esimerkiksi kirjailijan kuvauksia toiseuden tunteesta ja siitä, että toisinaan ihminen menettää sellaistakin, mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Ja yllättäen se tavallinen onkin ihan äärimmäisen kaunista ja kiinnostavaa, juonen kanssa tai ilman. Alkuvuoden kirjoista yksi puhuttelevimpia!
Kirjavinkit

 

Oivaltava ja sympaattinen kirja on suositeltavaa ja helppoa luettavaa kaikille vanhenemisen kanssa kipuileville. 
Matilda Katajamäki, Anna-lehti

 

Omaelämäkerrallisella teoksellaan Vanhatalo osoitti, että tavallisen elämän kehyksiin voi maalata koskettavasti ja ajatuksia herättävästi.
Sami Korkala, Suomenmaa

 

Vanhatalo kuvailee keski-ikäisen perheenäidin arkea ja ajatuksia tavalla, joka tekee tavallisuudesta kiinnostavaa.
Kirja on viisaampi kuin mitkään maailman elämäntaito-oppaat.
Susanna Laari, Me naiset

 

Keskivaikea vuosi

Muistiinpanoja masennuksesta 

(Kustantamo S&S, 2016)

 

Keskivaikea vuosi seuraa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Paljon on tapahtunut jo ennen psykiatrin vastaanotolle astumista. Entinen yhdeksän laudaturin ylioppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia. Usko omien unelmien toteutumiseen on alkanut horjua, ja äitiys on osoittautunut introvertille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Joka vuosi saapuu kaamos, talven pimeyden käynnistämä kamppailu elämänhalun ja -haluttomuuden välillä.

 

Pureeko lääkitys maailmantuskaan, onko kirjoittamisesta terapiaksi, auttaako jos hankkii koiranpennun Tehoaako meditaatio, jos Facebook on samalla auki? Voiko rakkaudessa epäonnistua? Mitä on lupa katua?

 

Keskivaikea vuosi on masennuskirja, joka ei masenna. Avoin ja kaunis kertomus ihmisestä, joka solmii sovintoa elämänsä kanssa.

 

http://kustantamo.sets.fi/kirjat/keskivaikea-vuosi/

 

"Keskivaikea vuosi ei ole synkkä tai masentava kirja, ja alkuun jopa ihmettelin, miten voi olla niin nautittavaa lukea kirjaa masennuksesta. Selitys on yksinkertainen, Pauliina Vanhatalo on erinomainen kirjoittaja, hänen tekstinsä on kirkasta ja sopiva määrä itseironiaa estää kirjan aiheen kääntymisen itseään vastaan. Kirjaa voikin suositella vaikkapa kaikille liian tunnollisesti äidin rooliodotuksiin suhtautuville pienten lasten äideille." Kirsin Book Club

 

"Tämä on kerta kaikkiaan ihana kirja. Niin rohkea ja rehellinen. Tarpeellinen ja tervetullut. Ja myös niin hersyttelevän lämmin, sellainen oikeasti ihmisen ja elämän tuntuinen." Kirjojen kamari 

 

"Koskettavinta kirjassa on oppi omasta itsestä. Kirjoittaja pohtii paljon sitä, mitä masennuksen hellittäessä on edes lupa odottaa: mikä siis on omaa itseä, omaa introverttiutta tai temperamenttia, mikä taas sairauden luomaa väliaikaista estettä. Erityisen liikuttavaksi koen Vanhatalon tekstissä rakastavan parisuhteen ja ristiriitaisen äitiyden, jotka nivoutuvat tarinaan lohtuna, toivona ja turvasatamana läpi vaikeiden aikojen." Maaret Kallion kirjaperjantai

 

"Vaikka masennuksesta on kirjoitettu paljon, Keskivaikea vuosi vaikuttaa vastaanotosta päätellen tervetulleelta. Se ei ole tavanmukainen opettavainen ohjekirja, vaan uskottavasti dokumentoitu esimerkkitapaus, jota lukee mielellään myös kirjallisista syistä. Kirjasta voivat löytää itseään tai läheistään hyvinkin erilaiset ihmiset, eivät vain depressiosta kärsivät tai kärsineet. Kirjailija etsii masennuksensa syitä kahdelta elämänalueelta: työstä ja äitiydestä." Raija Hakala, Aamulehti

 

"Erityisesti introversio ja siihen kytkeytyvä oman tilan tarve tulevat esille kiinnostavalla tavalla. Kiiltokuvajulkisuuden keskellä tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta, että joku kertoo olemisestaan ja elämisestään rehellisesti, varjoja kaihtamatta. Ja vaikka tarinassa on varjoja, on siinä myös valoa. Ihailen ja kiitän kirjailijan rohkeutta: Keskivaikea vuosi on tärkeä kirja." Kirjakaapin kummitus

 

"Pauliina Vanhatalon kirja Pitkä valotusaika oli minulle sykähdyttävä lukukokemus. Keskivaikea vuosi kosketti toisella tapaa, mutta syvemmin. Lukijana sain olla jakamaassa hyvin henkilökohtaisia ajatuksia äitiydestä ja oman tilan ottamisen välttämättömyydestä ja nyökyttelin mielessäni: juuri noin, miten hienosti sanoitettu. Luin tätä kirjaa myös introvertin luonteen kauniina puolustuspuheena, joka avaa ihmisten erilaisuuden rikkautta." Kirjavinkit 

 

"Siinä missä Anja Snellmanin Antautuminen tarjosi ymmärtäjän erityisherkkyyteen, tekee Vanhatalo nyt saman masennukselle."  Rakkaudesta kirjoihin -blogi

 

"Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole pelkästään raskasta luettavaa, vaan monesti sain myös hyvät naurut, kun Vanhatalo osasi sanoa niin osuvasti ja hauskasti jonkin asian, josta itsellänikin on kokemusta – tai myös josta ei ole kokemusta." Syksyn lehtiä-blogi 

 

"Välttelin tätä lainakirjapinon kirjaa. Epäilin, että alakuloon taipuvaisena masennuskuvaus käy liian raskaaksi. Sitten sisuunnuin: tunteita kohti vain. En kadu. Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi (S&S 2016) yllätti ja ilahdutti." Tuijata-kulttuuriblogi

 

"Silti: vaikka Keskivaikea vuosi kuvaa rankkaa ja synkkien ajatusten täyttämää vuoden jaksoa, erittäin vahvana sivuilta huokuu myös myönteistä: perheen keskinäistä tukea, rakkautta, välittämistä, joustamista, venymistä. Itse koin kirjan voimaannuttavana vertaistukena, ja kuvittelisin että myös vähemmän kirjallinen introvertti saisi siitä paljon irti. Ekstrovertimmille lukijoille kirja saattaisi olla hyvinkin opettavaista luettavaa." Yrttimaan aikakirja

 

"Vanhatalolla on taito kirjoittaa lämpimästi, hauskasti ja mukavan arkisestikin niin, että jopa perheen suurtyömaa, vanha talo, piirtäytyi sinnikkäästi mieleeni romantisoituneena taitelijakotona, vaikka Vanhatalo varsin selkeästi kuvaa sen, mikä loppumaton suo talon ylläpidossa oli (/on)! Lähteneekö kirjailijan kynänkärjestä kuitenkin niin kauniita kiemuroita, kaunoa, sulosointuja, jotka kulkeutuvat minulle lukijana, vaikka tarina onkin välillä harmillista luettavaa? Kannattaa lukea." Kirjapolkuni-blogi

 

"Keskivaikea vuosi on aiheeltaan niin tärkeä ja rehellisydessään niin rohkea, että siitä kirjoittaessa tulee helposti puhuneeksi vain sisällöstä ja unohtaa luonnehtia lukukokemusta ja kaikkea sellaista, miksi ja miten masennusmuistiinpanot ovat jäsentneet kirjaksi. Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole ole raskas lukea, pikemminkin luin sitä kuin maaliskuisen valon läpi, kiinnitäen huomiota kaikkeen kauniiseen ja elämänjanoiseen, mitä sivuilla oli. Ajatellaan nyt vaikka sitäkin, että jo synkän vuoden aikana alkoi kehkeytyä romaani, josta me lukijat saimme nauttia nimellä Pitkä valotusaika. Ajatellaan sitä, miten kirjoittaminen, rakkaus ja kevät kantavat." Sinisen linnan kirjasto

 

"Jos saisin jakaa Kiitos kirjasta -mitalin antaisin sen Pauliina Vanhatalolle." Reader, why did I marry him? -blogi