February 23, 2018

Please reload

Recent Posts

"Hävettääkö?" ja muita kysymyksiä Veera Vaahterasta

July 4, 2017

Jos ihminen ei ole valmis vastaamaan sanoistaan omalla nimellään, hän on yleensä kyseenalaisissa puuhissa. Ehkä siksi minulta kysytään aina joskus, julkaisenko viihdekirjojani Veera Vaahterana, koska häpeän niitä.

 

En luonut kirjallista alter egoani kuitenkaan siksi, että pääsisin sen taakse piiloon. Nimi on tarkoitettu ennen kaikkea lukijoiden tueksi. Vähän samaan tapaan kuin teoksen kansi kirjailijanimi kertoo, mitä lukijalla on lupa odottaa. Esimerkiksi nämä kaksi työtäni ovat molemmat suomenkielisiä romaaneja, jotka kertovat yhden ihmisen tarinan:

 

 

Kansi ja kirjailijanimi auttavat lukijaa kuitenkin tulkitsemaan, onko sisällä juonivetoinen, komediallinen ja romanttinen tarina oman tien etsimisestä vai tutkimiseen perustuvaa taideproosaa, jonka parissa lukijan viihtyminen on tietysti toivottavaa muttei tekstin pääasiallinen tarkoitus. Ilman suuntaviittaa lukija ei voisi tietää, millä tuulella kirjailija Vanhatalo sattuu tällä kertaa olemaan. Pahimmillaan se tarkoittaisi, että kirjoihini tarttuvat lukijat pettyisivät jatkuvasti, koska he odottaisivat chick lit -kirjoilta taideromaanien painavuutta ja estetiikkaa tai taideromaaneilta itseironista minäkertojaa, koomisia tilanteita ja rakkaustarinan onnellista loppua.

 

Kirjojen takana ihminen pysyy silti samana, enkä aina tiedä, kumpi ääni edustaa vahvemmin minua itseäni. Toistaiseksi ainoa omaelämäkerrallinen kirjani Keskivaikea vuosi sijoittuu jonnekin tyylilajien välimaastoon. Se on kirja introverttiudesta ja masennuksesta, mutta lukijapalautteiden mukaan se on yhtä usein naurattanut kuin itkettänyt. Itse asiassa tämä on tavallinen kokemukseni elämästä ja maailmasta – naurattaa ja itkettää, on vaikea tietää, miten kaikkeen pitäisi suhtautua.

 

Arvostan hyvin tehtyä viihdettä, koska se on kannatellut minua vaikeina hetkinä ja kausina. Saan lohtua rosoisesti ja herkästi kuvatuista rakkaustarinoista ja voimaa absurdin koomisille tilanteille nauramisesta. Nuorena luin paljon viihdekirjallisuutta. Tätä nykyä katselen ja kertaan viihdenälkääni useimmiten laatusarjoja: Siskonpetiä, The Office-sarjaa, 30 Rockia, Parks & Recreationia, Veepiä ja niiden raikkaita seuraajia. Viihdyttäväksi tarkoitettu kirja, elokuva tai sarja voi myös koskettaa ja haastaa ajattelua. Siksi Vaahtera-kirjatkaan eivät hävetä minua.

 

On tosin yksittäisiä hetkiä, jotka saavat poskeni kuumottamaan. Viihdekirjallisuuteen liittyy edelleen jonkinasteinen stigma, joka koskee erityisesti naisten lukemaa romanttista viihdettä. Toivotankin tervetulleiksi kampanjat lajin lukijoiden vapauttamiseksi, vaikka olenkin vähän allerginen nimitykselle hömppäkirja (myös chick litin kaikki tähänastiset suomennokset aiheuttavat oireita). 

 

Ajoittainen nolous syntyy yleensä tilanteissa, joissa keskustelukumppani ei tunne kirjallisuuden lajia erityisen hyvin ja niputtaa työni samaan sarjaan Harlekiini-kirjojen ja Fifty Shades of Grey-tyyppisten teosten kanssa. Näilläkin kirjoilla on paikkansa, mutta huomaan kaipaavani pientä hajurakoa. Viihdekirjallisuuteen – niin kuin viihteeseen ylipäätään – liittyy aidosti haitallisia ilmiöitä, joille en tahtoisi antaa tukeani. Pahimmillaan viihde vahvistaa stereotypioita ja ahtaita sukupuolirooleja ja rakentaa maailmasta kuvaa, joka on typistävä ja vahingollinen. En tahtoisi lukeutua samaan joukkoon.

 

Koska komedia kuitenkin nojaa kärjistämiseen ja liioitteluun, ja romanttisten tarinoiden lohtu perustuu sille, että tarina saa lukijan kaipaaman onnellisen lopun, viihdekirja asettaa kirjoittajalleen jatkuvan uudistumisen haasteen. Miten vien genreä eteenpäin, karistan kliseitä ja salakuljetan tarinan sisään elämän ja ihmisen monimuotoisuutta niin, etten kuitenkaan sorru saarnaamiseen tai lakkaa viihdyttämästä? 

 

Ensimmäisiä Veera Vaahtera-kirjoja kirjoittaessani ajattelin, että minulle muodostuisi kaksi erillistä lukijakuntaa: olisivat viihdekirjojen ystävät ja sitten ne vakavammat korkeakirjalliset lukijat. Olin väärässä. On toki ihmisiä, jotka eivät viihdy viihdegenren parissa, ja ihmisiä, joille elämä on liian lyhyt totisten tarinoiden lukemiseen. Ylivoimaisen enemmistön muodostavat kuitenkin lukijat, jotka valitsevat kirjansa senhetkisen tilanteen, tunteen ja tarpeen mukaan. Joskus tekee mieli paeta arkea tai ahdistusta viihderomaanin seuraan, joskus reflektoida elämää laajemmasta perspektiivistä. 

 

Olen kiitollinen kaikista lukijoista. Aivan erityisesti minua kuitenkin ilahduttavat ne uskolliset seuraajat, joille ei ole väliä, lukeeko kirjan kannessa Vanhatalo vai Vaahtera. Se saa minut kokemaan, että on olemassa ihmisiä, jotka tunnistavat tapani katsoa maailmaa ja ehkä myös jakavat sen – eivät anna nimilappujen tulla tielle.

 

Miten päädyin kirjoittamaan Veera Vaahtera-kirjoja neljän vakavahkon romaanin jälkeen? Kerron siitä tällä pienellä YouTube-videolla.

 

Innostuitko tutustumaan Veera Vaahtera-romaaneihin? Painettuja kirjoja löydät esimerkiksi täältä, e- ja äänikirjoja vaikkapa täältä.

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Follow Us
Please reload

Search By Tags
Please reload

Archive
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square