February 23, 2018

Please reload

Recent Posts

Sinä kysyit – Veera Vaahtera vastaa

March 11, 2020

 

Kuinka Veera Vaahtera sai alkunsa? Miksi nimesit itsesi Veera Vaahteraksi?

 

Veera Vaahteran syntyyn vaikuttaneita asioita ovat ainakin nuoruudessani lukemani viihdekirjat, jotka veivät lajin selkäytimeen, myöhemmin katsotut romanttiset komediat, vakavampien teosten prosessien kuormitus ja ihan vain vaihtelunhalu. On virkistävää kokea ja luoda kirjallisuutta vähän eri kulmista! 

 

Nimellä ei ole erityistä syntytarinaa. Olen aina pitänyt Veera-nimestä ja Vaahtera tuntui sopivan sille jatkoksi. Nimi pälkähti päähän, vähän niin kuin parhaat Vaahtera-romaanien ideat muutenkin. Näissä kirjoissa saan kaikkein eniten luottaa mielijohteisiin ja minua huvittaviin asioihin. 

 

Kuinka Veera Vaahtera pukeutuu? Millainen tyyli hänellä on? 

 

Veera Vaahtera ei ole sivupersoonani kirjallisuuden ulkopuolella, joten hän ei eroa omasta tyylistä/tyylittömyydestäni oikeastaan mitenkään. Chick litiin liitetään usein ajatus siitä, että lajissa vaikkapa vaatteet, ulkonäkö ja kuluttaminen nousevat tärkeään rooliin, mutta minulle viihderomaanien ydin on ollut aina elämänilossa, ironiassa, notkeassa kerrontatyylissä ja ihmissuhteissa. Ulkoisilla seikoilla ei ole niissä nähdäkseni suurta merkitystä. 

 

Voisiko Veera kirjoittaa joskus kirjan Pauliinan kanssa? Mitä genreä se edustaisi?

 

Veera Vaahteran uutuusromaani Vedet silmissä taitaa olla lähimpänä tuota yhdistelmää. Vaikka kerronnassa on komiikkaa ja ironiaa, se käsittelee mm. surua, kuolemaa ja mielenterveysasioita. Kirjan huumori on myös tavallista mustempaa. Romaani on ehkä siis hiukan erilainen suhteessa aiempiin Vaahteroihin ja lähempänä muuta tuotantoani.

 

Siinä missä Veera Vaahterana aloittaessani koin haasteeksi sen, osaanko kirjoittaa tähän genreen, nyt haasteelta tuntuu enemmän se, mitä kaikkea genren sisällä voi tehdä, miten sitä voi uudistaa ja millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa. 

 

Onko helppoa irtautua Pauliinasta, kun hyppäät Veeran nahkoihin? Onko sinulla jotain tapoja saada Veera sinussa ikään kuin henkiin, esille ja kirjoittamaan?

 

Irtautumisesta: vaikea kysymys! Ehkä en irtaudu Pauliinasta lopulta ollenkaan? Tavoittelemani kerrontatyyli löytyy nykyään jo suhteellisen helposti. Kovin alakuloisena Vaahtera-tekstien kirjoittaminen saattaa tuntua vähän työläämmältä, mutta niiden kirjoittaminen onneksi myös piristää. Löydän tekstien kautta oman elämäniloni, mikä on yksi syistä, joiden vuoksi niiden kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Romanttisia kohtauksia kirjoittaessa olen huomannut, etten pysty kirjoittamaan niitä, jos riitelen puolison kanssa. Eli Vaahtera vaatii perhesopua. 

 

Ideat syntyvät usein vähän omia aikojaan, kun niille on tilaa ja niihin kiinnittää huomiota. Paras tapa päästä työvireeseen on lähteä kävelylle tai uimaan. 

 

Mistä aiheesta Veera Vaahtera arastelisi kirjoittaa? Vai onko sellaista aihetta...

 

Mistä tahansa aiheesta voi varmaankin kirjoittaa viihdyttävästi. Testasin tätä asiaa osin Vedet silmissä -romaanissa, joka on mielestäni edelleen lajin teos, vaikka huumori on tosiaan mustahkoa. Enemmän kuin aiheesta kyse on kaiketi siitä, miten aihetta haluaa lähestyä. Joskus vakavammin, joskus kepeämmin. Ei taida olla olemassa asioita, joita ei voisi ottaa mukaan viihderomaanin kerrontaan, mutta jotkut havainnot ja kyllä istuvat luontevammin toisenlaiseen tyyliin, kieleen ja tarinaan.

 

Joudutko joskus perustelemaan viihteen kirjoittamista itsellesi tai muille? Oliko helppoa antaa Veeralle lupa ensimmäiseen kirjaan?

 

Kaikilla kirjoittamillani lajeilla (omaelämäkerralliset teokset, vakava fiktio ja viihde) on omat faninsa. Jotkut heistä haluaisivat minun kirjoittavan vain sitä genreä, josta he itse eniten pitävät. Ilahduttavan paljon on kyllä myös kaikkiruokaisia lukijoita. 

 

On tietysti niin, ettei tämä naisten suosima kirjallisuus nauti kovin suurta yleistä arvostusta, mutta harvoin se omassa arjessa näkyy. Mitä itselleni perustelemiseen tulee, kirjoitan mitä haluan, ja halu tuntuu riittävältä perustelulta. Jos sitä ei ole, ei synny Vaahtera-romaanejakaan. 

 

En muista myöskään pahemmin arkailleeni ensimmäistä Vaahtera-romaania aloittaessani. Luovassa työssä on kenkkujakin vaiheita ja epävarmuuksia, mutta oikeus kirjoittaa niin kuin hyvältä tuntuu ei ole tavallisesti ollut minulle kiperä kysymys. Luulen, että tuo mutkattomuus liittyy kannustavaan kasvuympäristööni, joka on rohkaissut kokeilemaan ja opettelemaan kaikenlaisia asioita. Vasta aikuisuudessa olen ymmärtänyt sen täyden arvon ja tajunnut, että moni kirjailija joutuu suuntaamaan ammattiin ympäristön epäilyn ja varoitusten säestämänä. 

 

Mikä on kirjoittamisessa parasta ja pahinta?

 

Parasta on kirjoittamisen hyväntuulisuus. Työskenteleminen saa usein hymyilemään. Ja valmista tulee nopeammin kuin muissa lajeissa, mikä rauhoittaa ajoittaista kärsimättömyyttäni kirjailijana.

 

Pahinta on ehkä oikolukuvaihe rasittavassa pikkutarkkuudessaan. Tai eleiden keksiminen ihmisille dialogin lomaan niin etteivät ne muutu maneereiksi mutteivät myöskään vaikuta huomiotaherättävältä kikkailulta. Joka kirjaan tuntuu eksyvän joku tietty ele, jota sitten oikolukuvaiheessa karsin kovalla kädellä. Ihmiset eivät voi aina huokailla, tai kohentaa hiuksiaan, tai purra huultaan tai mitä näitä nyt on... 

 

Mitä Veera Vaahtera lukee? 

 

Veera joutuu nolona tunnustamaan, että oman genren seuraaminen jää vähiin. Lajin kirjoittaminen täyttää romanttisten komedioiden mielensisäisen kiintiöni niin täysin, etten seuraa niitä enää edes leffoina. Veera on siis täysin Pauliinan lukemisten (ja seurattujen komediasarjojen) varassa.

 

Mistä Veera unelmoi?

 

Oi! Bestsellereistä, käännöksistä, elokuvasovituksista. Veeran mielestä tarinat sopisivat erinomaisesti romanttisiksi komedioiksi.

 

Mitä hän pelkää eniten? 

 

Vaikea kysymys tämäkin! Nautin Vaahtera-kirjojen kirjoittamisesta ehkä eniten siksi, että ne henkivät pohjimmiltaan luottamusta, iloa ja elämänuskoa – ovat siis eräänlaista pelon vastalääkettä. Mutta kyllä Veerankin mielestä ilmaston lämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ovat tämänhetkisiä ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Viihde ei tarkoita jatkuvaa silmien sulkemista, vaikka todellisuuspaon hetkiäkin tarvitaan joskus.

 

Mitä on tällä hetkellä päällimmäisenä maailmassa Veeran sisällä? Onko sinulla jo uusia kirjaideoita Veera Vaahteralle?

 

Uusi tekstiaihio odottaa taustalla, mutta se saa vielä kerätä ajatuksia ja intoa, ennen kuin on kirjoittamisen aika. Nyt myös muut tekstit työllistävät sen verran, etten taida aivan hetkeen ehtiä kirjoittamaan Vaahtera-romaania. 

 

Veera Vaahterana juuri nyt pyörii mielessä kaikki ilmestyneeseen kirjaan liittyvä. Palaute ja myötätuuli kirjan suhteen ilahduttaa.

 

Saatko Veera Vaahtera –kirjoista enemmän palautetta meiltä lukijoilta kuin Pauliina Vanhatalon teoksista?

 

Saamani palaute jakautuu näin:

 

Omaelämäkerralliset kirjat 90 %

Vaahtera-romaanit 5 %

Vanhatalo-romaanit 4 %

Muut 1 %

 

Jos lasketaan palautteiden laajuuden mukaan, omaelämäkerrallisten teosten kirvoittamat kirjeet peittoavat muut lajit vielä ylivoimaisemmin. Yleisin palaute Vaahteroista on aika ytimekästä: Tykkäsin! Oli kiva lukea! Nauratti!

 

Jonkin verran ihmiset kertovat myös yllättyneensä positiivisesti ja odottaneensa genren perusteella jotakin muuta.

 

Kiitos kaikille ihanista kysymyksistä! Veera Vaahtera kiittää ja kumartaa. 

 

Veera Vaahteran Vedet silmissä Adlibris-verkkokaupassa.

Äänikirja ja e-kirja Elisa Kirjassa. 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Follow Us
Please reload

Search By Tags
Please reload

Archive
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square